muistojen jumalana kerään kaiken

sirpaleet ja murut lattialta talteen,

avaan samoja laatikoita, revin ruvet verille

kahlaan kauan sitten sammaloituneella suolla

vuosia taaksepäin, sumuverhon läpi

sokeana haalin ympäriltäni mitä kerkeän

kunnes luomatyö ei enää yletä niihin päiviin

joudun kumartamaan kohtalolle karuimmalle,

ajankululle, unohdukselle