kirkas tammikuun aurinko,

jota ei ehditty katsoa silmiin,

vilkaisi keittiöön aamulla

haikeana taittoi hetkeksi

kuvioitansa seinille

näen jo hallan helmiä

se saapuu, on kai marras

ollut niin harmaata hän

nukkui päivät ohi

lumesta ei tietoakaan,

linnut laulaa

huomaamattaan hiipii kokoajan lähemmäs

haparoiden, kompuroiden etsin tasapainoani

olen hellänä kuten maa

hiljalleen kaupunki hiljenee